Hyvien sanojen viikon 2015 aamunavaus kouluille

kirjoittanut kirjailija Mila Teräs

Meistä jokaisella on ihmeellinen supervoima: 
jokainen voi ilahduttaa toista.

Jokainen voi olla muille pieni aurinko
–  tai edes auringonsäde.

Paljon siihen ei tarvita. 
Usein riittää pelkkä hyväksyvä katse, 
kosketus tai hyvä sana.

Hyvät sanat ovat sellaisia, jotka tunnistat välittömästi. 
Ne saavat sinut tuntemaan olosi iloiseksi ja kevyeksi. 
Ne saavat silmäsi syttymään ja hymyn nousemaan huulillesi.

Mieti hetki, mitkä sanat saivat sinut viimeksi 
tuntemaan itsesi hyväksi ja tärkeäksi.

Ehkä kaverisi kertoi, että sinä olet kiva 
ja että sinun kanssasi on mukavaa viettää aikaa.

Ehkä opettajasi sanoi, että osaat piirtää tosi hyvin.

Kenties vanhempasi sanoi, että olet reilu tyyppi.

Ehkä mummosi kertoi, että sinä olet ihana.

Tai ehkä kuulit joltakulta toiselta jotakin muuta kivaa.

Ja jos et muista kuulleesi mitään hyvää muilta pitkään aikaan, 
ota asia rohkeasti puheeksi vaikka ystäväsi tai jonkun aikuisen kanssa.

Hyvät sanat maistuvat ihanilta niin kuin kesän ensimmäiset mansikat. 
Ne tuovat ihmisiä yhteen. Hyvät sanat kaunistavat 
niin antajaansa kuin vastaanottajaansakin.

Hyviä sanoja kannattaa siis rohkeasti jakaa 
ja suorastaan tuhlata muille. 
Yleensä ne myös palautuvat takaisin antajilleen.

Ja muista tämä:

Sinä olet ainutkertainen. 
Sinä voi saavuttaa elämässäsi ne asiat, joista unelmoit. 
Sillä sinä olet kaunis. Sinä olet viisas. Sinä olet hyvä.

Iloista Hyvien sanojen viikkoa!


(c) Mila Teräs

Hyvien sanojen viikon 2015 aamunavaus päiväkodeille

Kirjoittanut Mila Teräs

IHMEELLINEN LÖYTÖ


Ketunpoikanen löysi metsästä pienen möhkäleen. Kettu nuuski ja käänteli löytöään.
Mikä möykky se oikein oli? Kettu ihmetteli. Oliko se pallo? Vai turkislakki? 
Tai oliko se sittenkin jonkun lelu? Möhkäle tuntui pehmeältä ja hiukan karhealta.
Kettu nosti möykyn koriinsa. Se päätti lähteä kyselemään muilta metsän asukkailta, 
tiesivätkö ne, mikä möhkäle oli ja kenelle se kuului.
Ensimmäiseksi Kettua vastaan tuli kaksi karhunpoikasta.
Ne tutkivat hetken Ketun löytöä.
– Ei tuollaisesta möykystä edes ole jalkapalloksi, karhunpennut tuumivat.
– Emme tee sillä mitään.
Harakka piti kuusenoksalla vanhan tavaran kauppaa. 
Sillä oli puodissaan haarukoita, taskukelloja ja muita iäkkäitä
esineitä. Kun Kettu saapui kuusen alle, Harakka oli juuri kiillottelemassa hopeitaan.
Kettu kysyi, tiesikö Harakka, mikä möhkäle mahtoi olla.
– Ei se ainakaan hirveä kaunis ole, arvioi Harakka.
– En ottaisi tuollaista kauppaani myytäväksi. Ei sitä varmaan kukaan  ostaisi.
– En minä sitä pois myisikään, sanoi Kettu ja lähti möhkäleensä kanssa kulkemaan kohti metsälampea.
Lammen joutsenpariskuntakin katsoi outoa myökkyä pitkin nokanvarttaan.
– Ei se kuulu joukkoon, ne törähtelivät ja kohauttelivat hartiahöyheniään.
– Ei se ole meidän munamme. Ei siitä voi tulla joutsenta. Se on liian erilainen, 
eikä sitä ainakaan tänne voi ottaa.
Kettu kääntyi mietteliäänä kotiinpäin. Se ei ollut vieläkään saanut selvälle, 
mikä möhkäle oikein oli. Kettu nosti möykyn syliinsä. 
Ja silloin se tunsi, että möhkäle hengitti.
Se tunsi, kuinka möhkäleen sydän sykki.
Möhkäle oli lämmin.
Se todella oli joku.
Oliko sillä oikeastaan mitään väliä, kuka möhkäle oli? Kettu pohti. 
Tarvitsiko möhkäleestä ollakaan mitään hyötyä? Oliko sillä väliä, minkä näköinen 
se oli tai  näyttikö se kuuluvan johonkin joukkoon. Oikeastaan Ketulle riitti, 
että se oli juuri se mikä se oli, möhkäle.
– Sinä olet ihana möhkäle, Kettu tunnusti.   
– Minä pidän sinusta niin kovin paljon. Sinä olet minulle tärkeä.
Silloin tapahtui jotakin. Möhkäle liikahti, ja sitten se varovasti avautui.
Kettu näki, ettei möykky ollutkaan pelkkä möhkäle, vaan se oli pieni siili. 
Siili hymyili ketulle ujosti. Ja kettu hymyili siilille.
Kumpikin oli löytänyt ystävän.

© Mila Teräs

Kun tarina on luettu, siitä kannattaa keskustella.
Miksi möhkäle uskalsi lopulta avautua?
Minkälaiset sanat tekevät sinut iloiseksi? Mitä kivaa sinä olet kuullut?
Miten sinä voisit sanoilla tai teoilla ilahduttaa toisia?
Tarinasta voi myös piirtää kuvia tai tehdä pienen esityksen.

Rakkauspuhetta ja virkkaushommia Nenäpäivässä